Lainanhoitokulut

Lainanhoitokulut ovat kaikki menot, joita velan hoitaminen vaatii: lyhennykset, korot ja pankin perimät maksut. Finanssivalvonnan suosituksen mukaan kaikkien velkojen hoitomenot saisivat olla pääsääntöisesti enintään 60 % nettotuloista, kun laskelmassa käytetään vähintään 6 %:n korkoa ja enintään 25 vuoden laina-aikaa. Tällä laskelmalla pankki arvioi, kestääkö taloutesi lainan myös korkojen noustessa.

Mistä lainanhoitokulut koostuvat

Kuukausittain maksat lyhennyksen, jolla lainan pääoma pienenee, ja koron, joka lasketaan jäljellä olevasta pääomasta. Lisäksi pankki voi periä kuukausittaisen lainanhoito- tai tilinhoitomaksun. Kertaluonteisia kuluja ovat esimerkiksi lainan avausmaksu ja mahdollisen korkosuojauksen kustannukset. Todellinen vuosikorko kokoaa korot ja kulut yhdeksi luvuksi, jolla eri lainoja voi verrata.

Pankki katsoo kokonaisuutta. Asuntolainan lisäksi mukaan lasketaan muut velat, kuten autolaina, opintolaina ja kulutusluotot. Myös taloyhtiölainasta maksettava rahoitusvastike on käytännössä lainanhoitokulu, vaikka maksat sen taloyhtiölle etkä pankille.

Finanssivalvonnan 60 prosentin suositus

Suositus ei ole laissa säädetty ehdoton raja vaan ohje pankeille maksukyvyn arviointiin. Laskelmassa ei käytetä lainasi nykyistä korkoa vaan vähintään 6 prosenttia, ja laina-aikana käytetään enintään 25 vuotta, vaikka lainasi olisi pidempi. Näin pankki selvittää, riittävätkö tulosi myös selvästi nykyistä korkeammilla koroilla.

Jos 60 prosentin raja ylittyy, pankin pitää arvioida maksukykysi erityisen huolellisesti. Se ei automaattisesti tarkoita kielteistä lainapäätöstä, mutta lainan saaminen voi vaikeutua. Usein kuultu nyrkkisääntö, jonka mukaan lainanhoitokulut saisivat olla noin neljännes bruttotuloista, on eri asia: pankkien laskelma perustuu nettotuloihin ja stressikorkoon.

Esimerkki: riittävätkö tulot 200 000 euron lainaan?

Oletetaan, että nettotulosi ovat 2 800 euroa kuukaudessa ja maksat opintolainaa 150 euroa kuukaudessa. Haet 200 000 euron annuiteettilainaa 25 vuodeksi.

Velanhoitomenot olisivat stressikorolla noin 51 % nettotuloista, joten suositus täyttyy. Samoilla tuloilla ja opintolainalla laskennallinen enimmäislaina olisi noin 237 000 euroa.

Jos lainasi todellinen korko on 3,5 %, kuukausierä on noin 1 001 euroa. Velanhoitomenot ovat silloin noin 1 151 euroa eli 41 % nettotuloista, ja muuhun jää noin 1 649 euroa kuukaudessa. Siitä maksetaan vielä hoitovastike, sähkö, vakuutukset, ruoka ja kaikki muu. Suosituksen 60 % on raja, jonka ylittyessä pankin on oltava erityisen huolellinen. Se ei kerro, kuinka suuren osan tuloistasi sinun on mukava käyttää velkaan.

Miten lainanhoitokuluja voi pienentää

• Kilpailuta laina. Pienempi marginaali ja pienemmät kulut näkyvät joka kuukausi. Pyydä tarjoukset itse useammalta pankilta ja vertaa niitä asuntolainavertailun ohjeilla.
• Valitse pidempi laina-aika. Laki sallii 1.6.2026 alkaen enintään 40 vuoden takaisinmaksuajan, mikä pienentää kuukausierää. Korkoja kertyy kuitenkin enemmän, ja Finanssivalvonnan suosituksen laskelmassa käytetään silti enintään 25 vuotta.
• Lyhennä ylimääräisesti, kun voit. Lisälyhennys pienentää pääomaa ja sen myötä tulevia korkoja.
• Rajaa koron nousua. Korkokatto tai kiinteä korko tekee erästä ennustettavamman, mutta suojaus maksaa.

Asuntolainalaskurin Paljonko voin lainata? -välilehti tekee 60 prosentin laskelman omilla luvuillasi, ja Lisälyhennys-välilehti näyttää, paljonko lisälyhennys säästää korkoja.

Usein kysyttyä

Kuuluuko hoitovastike lainanhoitokuluihin?

Ei kuulu, koska hoitovastike ei ole velan hoitoa. Se on silti pakollinen asumismeno, joten ota se mukaan omaan budjettiisi. Rahoitusvastike taas kattaa taloyhtiölainan lyhennyksiä ja korkoja, joten se on luonteeltaan lainanhoitokulu.

Mitä teen, jos 60 prosentin raja ylittyy?

Voit pienentää haettavaa lainaa, maksaa muita velkoja pois ennen lainahakemusta tai hakea lainaa yhdessä toisen henkilön kanssa, jolloin tulot lasketaan yhteen. Pankki tekee lopullisen arvion kokonaisuuden perusteella.